Markkinointiguru Seth Godin esittelee blogissaan teoriansa siitä, että kalliiden tuotteiden ja palveluiden ostaminen on itseasiassa yhtä epämiellyttävää kuin todella edullisten tuotteiden ja palvelujen ostaminen. Kun tuotteet asetellaan Godinin kehittelemälle käyrälle niiden hinnan ja ostokokemuksen hauskuuden mukaan, huomaamme, että iloisimmat kulutuskokemuksemme laskeutuvat jonnekin todella halvan ja todella kalliin välimaastoon. Kalliin shampanjan juominen on hauskempaa kuin talon ostaminen.
Godinin mielestä Starbucks onkin onnistunut siinä, että se on saanut ihmiset innostumaan kuluttamisesta käyrän alkupäässä. Loppupäässä on kuitenkin Godinin mukaan vielä hyvin paljon tehtävissä. Hänen ehdotuksensa onkin, että esim kiintöistönvälitysfirma palkkaisi vaikkapa ex-cheerleaderin nostattamaan yhteishenkeä asuntokaupanteon aikana, jotta asiakas saisi kokemuksesta enemmän iloa irti.
Teoria kuulostaa hyvin viihteelliseltä ja on hienoa, että ostoelämyksille annetaan entistä suurempi painoarvo. Suhtaudun silti hieman skeptisesti siihen, että kaunis nainen pystyisi todella lievittämään asunnonoston aiheuttamaa stressiä. Kalliimpien ostosten tekeminen kun tapahtuu harvemmin tunnepohjaisesta impulssista ja esimerkiksi asunnon ja auton osto vaatii monissa tapauksissa hyvin huolellista harkintaa. Erityisesti jos ne ostetaan velaksi on hyvin olennaista, että ostosta pohditaan monelta eri kannalta.
Lopputuloshan tässä on plus miinus nolla: tuskinpa ihmiset ostaisivat yhtään sen enempää taloja vaikka ostotapahtuma olisikin miellyttävämpi ja palvelu parempaa. Kilpailuedun hankkimiseksi teoriasta saattaa silti olla hyötyä, ainakin jos sen avulla onnistutaan yllättämään asiakkaat positiivisesti ja ylittämään heidän odotuksensa.
Kimmo
0 Responses to “Kuluttamisen ilo ja tuska”